Väestö
Islannin väestönkasvu oli vuosisatojen 1800 ja 1900 vaihteeseen saakka nihkeää. Sitä hidastivat luonnonmullistukset ja nopeasti leviävät sairaudet kuten rutto. Syynä väkiluvun kasvun taantumiseen 1800-luvun lopulla oli voimakas maastamuutto.
Islannin väestön tiedetään suurelta osin saapuneen Norjasta. Kelttiläistä verenperintöä on kuitenkin runsaasti, sillä norjalaiset viikingit, jotka saapuivat Islantiin toivat mukanaan irlantilaisia orjia. Nykyisin on vaikea määritellä kumpi kansa voimakkaammin vaikuttaa islantilaisten perimään, mutta kieleltään ja kulttuuriltaan Islanti on ollut kautta aikojen selkeästi skandinaavinen.
Ensimmäinen väestönlaskenta tehtiin Islannissa 1703. Se oli aikansa moderneimpia ja sen mukaan islantilaisia oli 50 358 henkilöa vuonna 1703. Muutamia vuosia myöhemmin noin kolmasosa väestöstä menetti henkensä mustan surman riehuessa maassa. Siihen kuoli noin 18 000 henkeä. Sen jälkeen lupaavasti alkanut väestönkasvu katkesi 1700-luvun lopulla, kun nykyisin nimellä Lagagķgar tunnettu kraaterijono purkautui Vatnajökullin lounaispuolella. Purkauksesta levinnyt myrkyllinen tuhka tuhosi laidunmaita ja karjaa kuoli. Se aiheutti nälänhädän, jonka seurauksena yhdeksän tuhatta ihmistä kuoli. Kun islantilaisia oli vuoden 1780 väestönlaskennassa 49 500 niin vuonna 1789 heitä oli vain 38 500. Väkiluku lähti kuitenkin jälleen nopeaan nousuun ja noin kolmessakymmenessä vuodessa ylitettiin 50 tuhannen raja.
Väestönkasvu oli tasaista 1800-luvun loppupuoliskolle asti, jolloin maassa alkoi esiintyä merkkejä liikaväestöstä. Se yhdessä parin katovuoden kanssa sai aikaan runsaan ja järjestelmällisen muuttoliikkeen Amerikkaan. Vuosina 1871-1915 länttä kohti lähti 15 000 henkeä ja jos ajatellaan, että silloinen väkiluku oli 70 000, niin kyseessä on suhteellisen suuri osa kansasta. Siirtolaiset muodostivat Amerikan mantereella kaksi siirtokuntaa toisen Utahiin USAhan ja toiseen Manitobaan Kanadaan. Heistä puhutaan nykyisin usein termillä "Vestur-ķslendingur", joka tarkoittaa lännessä asuvaa islantilaista.
Siirtolaisuudesta huolimattta Islanti kehittyi kohti itsenäisyyttä Tanskan vuosisataisesta alaisuudesta. Omat kansalliset instituutiot saivat muotonsa ja kalateollisuus lähti 1900 vaihtuessa käyntiin toden teolla. Viimeksi mainittu pysäytti muuttoliikkeen Islannista ja vihdoin vuonna 1924 väestönlaskennassa saavutettiin sadan tuhannen raja. Sen jälkeen kasvu on jatkunut tasaisena ylöspäin jyrkkenevänä käyränä. 1968 väestö oli jo kaksinkertaistunut ja vuonna 2001 on 280 000 ylitetty.
Islannin väestö on asunut hajallaan maaseudulla aina 1900-luvulle asti. Reykjavķkin väestö kasvoi vähitellen, koska sinne siirrettiin 1800-luvulla kaikki hallinnolliset instituutiot. Hyvin pitkään se pysyi kuitenkin pikkukaupunkina. Kalateollisuuden syntymisen myötä jalostamoiden ympärille muodostui pieniä taajamia palveluineen, mutta maaseutu oli laajalti asutettu.
Nykyisin monet kalateollisuuden ympärille syntyneet taajamat ovat tyhjentymässä ja väestönkehitykselle leimaa antavaa on pääkaupunkiseudun voimakas kasvu. Kun 1910 vielä yli 80 % väestöstä asui tasaisesti ympäri Islantia, asuu tänä päivänä suurin osa väestössä joko pääkaupunkiseudulla (yli 60%) ja eteläisessä osassa maata. (Sušurnes, Sušurland) Kaikkein huolestuttavinta kehitys on ollut Länsivuonojen (Vestfiršir) alueella, joka vuosi vuodelta kärsii jatkuvasta väestökadosta.
Vuoden 2005 lopussa pääkaupunkiseudulla asui 179 992 asukasta koko maan 288 471 asukkaasta. Ainoa alue e.m. lisäksi, joka pystyy vetämään väestöä puoleensa on Noršurland eystra ja sen pääkaupunki, Akureyri, joka on tasaisesti kasvanut. Islannissa on muutamia kuntia, joissa on alle sata asukasta: vuoden 2005 tilastoissa pienin kunta oli Įrneshreppur: 50 asukasta. Katso lisää Islannin väestörekisterin sivuilta.
Islannin hyvä työllisyystilanna aiheuttaa sen, että maassa asuu jatkuvasti jonkin verran ulkomaalaisia työntekijöitä. Heidän lukumääränsä on kasvussa. Suurin osa ulkomaalaisista on Islannissa lyhyehkön aikaa ja maasta muutto ja maahan muutto on vilkasta. Myös islantilaiset muuttavat kotimaahan ja kotimaasta ulkomaille työn ja koulutuksen tähden. Monet islantilaiset viettävätkin osan elämästään maansa rajojen ulkopuolella.
