Luonto

Islannin luontoa leimaa autius ja karu jylhyys. Kasvillisuus peittää vain osaa maaperästä, sillä jäätiköt ja eroosion kasvattamat hiekkamaat kattavat suuren osan saaresta. Maan keskiosa on autiomaata. Metsää maassa on hyvin vähän, vaikka sitä istutetaan koko ajan suojaamaan vähäistä kasvillisuutta tuhoavalta tuulelta. Autiudesta huolimatta Islannin maisema on hyvin kaunis ja väririkas. Sen muodot vaihtelevat jyrkistä vuorista laakeisiin tasankoihin. Veden eri elementit ovat edustettuina; valkeat jäätiköt hehkuvat auringossa, sadat kosket elävöittävät vuorten rinteitä, järvet ja joet tuovat vaihtelua tasankojen turveniityille ja hiekka-aavikoille. Tuon tuostakin ovat tulivuorten purkaukset levittäneet ympäristöönsä laajoja laavavirtoja. Ne ovat jähmettyneet kuhmuraiseksi laavikoksi, jonka aika on peittänyt sammaleella ja pienen pienillä kukkamättäillä. Tällaisia alueita on Islannissa paljon. Maaperän vulkaanisuus näkyy eri alueilla myös pieninä sauhuina, jotka syntyvät veden kiehuessa lähellä maan pintaa olevissa lähteissä. Siellä täällä sisämaassa virtaa lämmin joki, jonka valkoinen höyry nousee kylmään ilmaan keskellä autiomaata. Luonnonvaraisia eläimiä saarella ovat minkit, ketut ja porot sekä tietysti kalat ja linnut. Maisemalle antavat leimansa myös tasangoilla vaeltavat suuret hevos- ja lammaslaumat.