Uusin suomennettu Islantilainen kirjallisuus

Viimeisen kymmenen vuoden aikana islantilaista nykykirjallisuutta on käännetty runsaasti eri kielille erityisesti ranskaksi, saksaksi, espanjaksi ja englanniksi. Myös suomeksi sitä on viime vuosina ilmestynyt enemmän kuin koskaan. Kiitos lankeaa paljolti LIKEn rohkealle käännöspolitiikalle, mutta myös Otava on tasaiseen tahtiin julkaissut islantilaisia kirjoja suomeksi. Niistä mainittavimmat saagakirjallisuuden uusimmat käännökset.

Mikael Torfason: "Maailman tyhmin isä"
Romaani, sid.
suom. Tuomas Kauko
LIKE, 2002

Mikael Torfason (s. 1974) nousi yleispohjoismaiseen tietoisuuteen tällä romaanillaan viime talvena PN-ehdokkuutensa myötä. Tämä teos on suora isku vasten nami-nami-henkisen positiivisuuden kasvoja. Kyseinen ilmiöhän on eräs henkisen velttouden ilmenemismuoto, kuten Jaakko Heinimäki mainiossa esseekokoelmassaan Seitsemän syntiä oivasti osoittaa.

Minäkertojansa kautta Torfason esittelee meille nuoren miehen, jolle elämä ei todellakaan ole silkkaa päivänpaistetta. Avioliitto on raunioina, sukulaiset ovat pelkkiä kahjoja, hänen lapsistaan ainoa jonka kanssa hän tulee toimeen edes jollain tavoin, ei tarkkaan ottaen ole hänen, maailma on muutoinkin menossa suuntaan, jonka hyvin tiedämme... hänen ympärillään on silkkaa sontaa myös hyvin konkreettisesti: nuori miehemme, jolla vielä voisi olla paras ja tuotteliain ikä edessään, on avannepotilas ja on sitä todennäköisesti loppuikänsä.

Tässä kuvauksessaan Torfason yltää sellaisille kierroksille, että suomalainen lukija jää vain odottamaan ruumiita ja miettii, montako niitä tulee. Loppuratkaisu on kuitenkin yllättävä ja silti uskottava. Elämä voittaa, sittenkin.

Mikael Torfason vierailee Helsingissä 14.-16.11.

Esittelyn laati Timo Ernamo/LIKE

*******

Vigdís Grímsdóttir: "Hiljaisuus"
Romaani, sid., n. 400 sivua
suom. Tapio Koivukari
LIKE, 2002

Viiden vuoden odotus palkitaan: Grímsdóttirilta ilmestyy uusi, palkittu romaani suomeksi ja samalla saamme tarjolle myös yhden loppuunmyydyn kirjan pokkaripainoksen. Lisäherkkuna Grímsdóttirin lukijat pääsevät tapaamaan kirjailijaa Helsingin kirjamessuilla.

Hiljaisuus kertoo nuoren naisen, Lindan, suhteesta samannimiseen mummoonsa, joka ei ole aivan tavallinen isoäiti. Linda-mummu elää omassa yksityismaailmassaan, jonka täyttävät Tshaikovskin jumalainen musiikki, kukat ja kasvit sekä rohdot ja ryydit. Mummolla on oma erityinen suhde Tshaikovskin mummoon, Anastasia Posohovaan, joka on kaikkialla, tietää kaiken ja järjestää kaiken. Linda kasvaa aikuiseksi, muuttaa ulkomaille poikaystävänsä kanssa ja aloittaa opinnot, mutta hänen on palattava mummonsa kuolinvuoteen ääreen Reykjavíkiin. Mummo on suostunut puhumaan vain hänelle ja on hallinnut muuta perhettä hiljaisuudellaan omasta maailmastaan käsin. Ja vähitelen lukijalle hahmottuu Linda-mummon hiljaisen musiikkimaailman kaksi ulottuvuutta: sisäisen, kauniin maailman kääntöpuolella mummo on sairas ihminen, joka tuhoaa koko muun perheen elämän.

Grímsdóttir kirjoittaa perheen sisäisestä vallankäytöstä, unelmien voimasta ja vaarasta, paosta sisäiseen haaveksintaan tai ulkoiseen kostoon, vaikenemisesta silloin kun olisi pitänyt puhua ja kauneuden läpitunkevasta voimasta.

Vigdís Grímsdóttir vierailee Helsingissä lokakuussa osallistuen mm. kirjamessuille.

Aiemmin ilmestyneet romaanit (kaikki Tapio Koivukarin suomentamia):
Nimeni on Ísbjörg. Olen leijona. (-92)
Metsän tyttö (-94)
Kannastie 7 (-95)
Z - rakkaustarina (-97)

Esittelyn laati Timo Ernamo/LIKE

*******

Arnaldur Indridason, "Räme"
Rikosromaani,
suom. Seija Holopainen
Blue Moon -kirjat oy, 2003

Arnaldur Indridason on Islannin tuoreen rikoskirjallisuuden tärkeimpiä nimiä. Hänen kirjojensa päähenkilön Erlendurin mielestä rikos ei vanhene ja ratkaisemattomat vanhat tapaukset ovat hänelle ehtymättömän mielenkiinnon lähde. Arnaldurin kirjoissa vanhat ja uudet arvoitukset useimmiten kietoutuvatkin yhteen ja tuoreen rikoksen taustalta löytyy historia, jota ei voi poissulkea, kun rikosta ratkaistaan. Ensimmäiseksi suomeksi käännettäväksi islantilaiseksi dekkariksi on valittu vuonna 2000 ilmestynyt Mýrin (~Räme). Vanha yksinäinen mies löytyy kellariasunnostaan murhattuna. Pöydälaatikon kätköstä paljastuu valokuva pienestä tytöstä ja pöydällä on lyhyt viesti murhaajalta. Erlendurin selviteltävänä on rikosvyyhti, jonka toinen pää on kymmenien vuosien takana.

Arnaldur vieraili Suomessa pohjoismaisen dekkaripalkinnon jakotilaisuudessa NIFINissä (Fabianinkatu 34, Helsinki) 24.5.2002.

*******

Lue lisää islantilaisesta rikoskirjallisuudesta sivuiltamme.

*******

Käännetty islantilainen kaunokirjallisuus löytyy luettelona kotisivuiltamme.

*******

KIRJAILIJAESITTELYJÄ

Guðbergur Bergsson
1932-

Aina 1960-luvulta asti Guðbergur Bergsson on säilyttänyt asemansa yhtenä Islannin johtavista prosaisteista. Hän on monien kirjallisten kokeilujen edelläkävijä ja on julkaissut mm. romaaneja, novelleja ja runoja. Guðbergurillä oli aikoinaan vaikeuksia löytää ensimmäiselle romaanilleen Músin sem læðist (Hiiri joka hiipii) julkaisijaa, sillä siinä esiintyvällä naisella oli ominaisuuksia, joita islantilainen kirjallisuus ei ennestään tuntenut.

Kustantaja kääntyi asiantuntijan puoleen tiedustellen, oliko todella olemassa niin pahoja äitejä kuin nuori kirjailija väittää. Kun osoittautui, että sellaisia kuulemma ainakin ulkomailta saattoi löytyä, Guðbergur sai vuonna 1961 ensimmäisen teoksensa julkisuuteen. Samana vuonna hän julkaisi myös runokokoelman.

Ensimmäinen romaani Tómas Jónsson, metsölubók, 1966 (Tómas Jónsson, myyntimenestys) herätti kiusaantunutta huomiota sen päähenkilön Tómas Jónssonin ollessa hyvin viehättynyt omista ruumiintoiminnoistaan. Nykyisin sen katsotaan kuitenkin kuuluneen modernismin ensimmäisiin teoksiin. Sitä on kutsuttu antiromaaniksi, koska kirjan kerronta, aikakäsitys ja ihmiskuvaus poikkesivat täysin siihen asti totutusta. Guðbergur parodioi estotta islantilaista yhteiskuntaa ja rikkoo pyhäinkuvia.

Guðbergur on ollut ehkä kaikkien aikojen kiistellyin kirjailija Islannissa. 1960-luvulla hänen kimppuunsa hyökkäsivät kulttuurikonservatiivit, 1970-luvulla marxistit ja feministit ja 1980-luvulla markkinatalouden huumassa elävät. Kritiikistä huolimatta hän jatkoi omalla tyylillään, jolle tyypillisiä piirteitä on ollut terävä ironia ja ihmisen psyyken tarkka luotaaminen. 1990-luvulla hänen romaaniensa sävy on ollut hiukan hillitympi.

Romaanilla Svanurinn, 1991 (Joutsen) Guðbergur sai ensimmäisen kerran islantilaisen kirjallisuuspalkinnon 1992. Se kertoo erityislaatuisen tarinan 9-vuotiaasta tytöstä, joka lähetetään maalle jäätyään kiinni näpistelystä. Kirja herätti runsaasti huomiota myös Islannin ulkopuolella ja Guðbergur sai tarjouksen Hollywoodista teoksen työstämisestä elokuvaksi. Hän kieltäytyi, koska ei olisi itse saanut tehdä käsikirjoitusta.

Suomeksi Joutsen ilmestyi maaliskuussa 2001 ja on saanut erityisen kiittävät arvostelut mm. Helsingin Sanomissa (15.3.) ja Uutispäivä Demarissa (29.3.). Suomennoksen takana on kääntäjä Tapio Koivukari.

Esittely on lainaus kirjasta: Meren neitoja ja meren miehiä. Islantilaista kirjallisuutta viideltä vuosikymmeneltä.

*******

Þórarinn Eldjárn (1949- )

on monipuolinen kirjailija, jonka tuotanto sisältää niin lyriikkaa, novelleja, lastenkirjoja, näytelmiä kuin romaanejakin. Lisäksi hän kääntää kirjallisuutta islanniksi. Eldjárn on kirjallisuustieteen maisteri, hän opiskeli Lundin yliopistossa ja vietti useita vuosia Ruotsissa. Kirjailijauransa Eldjárn aloitti novellistina ja leimaa antavaa hänen novelleilleen ovat pienten, arkistenkin asioiden ympärille rakennetut humoristiset ja ironiset kertomukset. Häntä pidetään erittäin taitavana sananiekkana, ja hänen kirjojensa kääntämistä muille kielille suurena haasteena.

Þórarinn Eldjárnin Sininen Torni (Brotahöfuð) on ollut sekä Pohjoismaiden kirjallisuuspalkintoehdokkaana (-96) että EUn kirjallisuuspalkintoehdokkaana. Se on ilmestynyt myös englanniksi ja tanskaksi.

Sininen torni on historiallinen romaani 1600 -luvun Islannissa eläneestä papista Guðmundur Andréssonista, joka joutuu virkavallan kateuden ja panettelun kohteeksi. Elettiin noitavainojen aikaa eikä armottomassa luokkayhteiskunnassa katsottu hyvällä sellaista kuten hän, ihmistä, joka omien kykyjensä avulla pääsi osalliseksi jonkinlaisesta sosiaalisesta noususta. Elämää noihin aikoihin hankaloitti lisäksi Suuri tuomiokirja, joka sääteli naisten ja miesten välisiä suhteita ja kielsi lihallisen yhteyden muiden kuin aviopuolisoiden välillä. Kaikilla ei ollut edes oikeutta mennä naimisiin. Guðmundur ei niellyt vääryyksiä, eli kuten tahtoi ja vastusti epäoikeudenmukaisuutta kirjoittamalla pilkkarunoja ja teesejä, joissa ei kunnioitettu vallanpitäjiä eikä lakeja. Ne kulkivat suusta suuhun ja lopulta aina myös virkavallan tietoisuuteen. Uppiniskaisuudestaan seurauksena päänsäpuhkipohtija Guðmundur joutui Kööpenhaminan vankilaan, paikkaan, jota kutsuttiin siniseksi torniksi. Kirjan tapahtumat sijoittuvat tornin kurjuuteen, jossa Guðmundur pohtii mennyttä elämäänsä ja odottaa ratkaisua kohtalolleen.

Sinisen tornin suomensi Tapio Koivukari.

*******

Steinunn Sigurðardóttir (s. 1950)

kuuluu islantilaisen nykykirjallisuuden tunnetuimpiin nimiin. Hänen runojaan, novellejaan ja proosaansa on käännetty useille kielille ja vuonna 1986 ilmestynyt Tímaþjófurinn (Aikavaras) -kirjasta tehtiin Ranskassa 1998 elokuva.

1999 ilmestynyt Sydämenseutuvilla (Käänt. Tuula Tuuva) on kertomus yksinhuoltajaäidin matkasta yhdessä ystävättärensä ja tyttärensä kanssa Itärannikolle.Sydämenseutuvilla voitti Islantilaisen kirjallisuuspalkinnon 1995.

Sydämenseutuvilla

Kaksi naista ja tyttö matkaavat avolava-autossa halki Islannin kohti itää. Harpa Eir on pieni ja tumma sairaanhoitaja, Heidur pitkä punatukkainen huilisti ja Edda 14-vuotias itsetuhoinen ongelmalapsi, Harpan tytär, jota kyyditetään pois Reykjavikin huumeluolista raittiiseen maalaisilmaan, sukulaisten luo.

Harpa on kirjan vastustamaton antisankaritar, urhea pieni nainen joka tien päällä saa tilaisuuden lakata pärjäämästä ja matkata omaan sisimpäänsä. Suhteet miehiin ja kuolleeseen äitiin ja kysymys omasta syntyperästä kehittyvät kohti ratkaisuaan näiden muutaman päivän aikana.

Steinunn Sigurdardottir sekoittaa taiturimaisen huolettomasti huumoria ja vakavuutta, runollisuutta ja raakaa todellisuuden kuvausta. Islannin tarunomaisten maisemien keskellä myytit ja sadut heräävät henkiin, vaikka nykyaika ja todellisuus ovat aina läsnä.

Esittelyn laati Laura Beck/Otava

*******

Einar Kárason (s. 1955)

on ennen kaikkea tunnettu romaanikirjailijana. Islannissa hänet tiedetään myös erinomaisen hauskaksi ja pystyväksi novellistiksi.

1980-luvun alussa Einar kirjoitti Kööpenhaminassa romaania saadakseen etäisyyttä kotikaupunkiinsa Reykjavíkiin. Tuloksena oli yksi kaikkien aikojen suosituimmista islantilaisista romaaneista Þar sem djöflaeyjan rís (1983), josta tehtiin näyttämösovitus 80-luvulla. Näytelmä oli tuolloin Islannin teatterihistorian toiseksi suosituin - romaania on saarella myyty huikeat 40.000 kappaletta. Romaaniin ja sen seuraajaan, Gullaeyjaniin perustuva elokuva Djöflaeyjan sai ensi-iltansa 1996. Friðrik Þór Friðrikssonin ohjaama elokuva sai parhaan pohjoismaisen elokuvan palkinnon 1997.

Einar Kárason toimi vuosina 1988-92 Islannin kirjailijaliiton puheenjohtajana. Hän on vieraillut Suomessa useita kertoja.

Einar Kárasonin tuotantoa on käännetty useille kielille, kuten ranskaksi, saksaksi, hollanniksi sekä kaikille pohjoismaisille kielille - fääri mukaan lukien.

Frankfurt Allgemeine Zeitung luonnehti Einarin kirjoittajanlaatua osuvasti vuonna 1995: "Tämän kirjailijan luonnolliselle lahjalle kertoa suuria asioita nivomalla yhteen pieniä yksityiskohtia ei löydy vertaa tästä maasta."

Esittelyn laati Timo Ernamo/LIKE

*******

Einar Már Guðmundsson (1954- )

lienee Islannin käännetyin nykykirjailija. Erityisesti hänen teoksistaan tunnetaan ulkomailla romaani Englar Alheimsins, josta Einar Már sai Pohjoismaiden Neuvoston kirjallisuuspalkinnon 1995.

Omalle veljelle omistettu romaani on täyteläinen kuvaus skirsofreenikon elämästä. Tässä kirjassa on pelkistettynä luettavissa kaikki Einar Márin tuotannolle ominaiset teemat, kuten kaikkien ihmisten oikeus ihmisarvoiseen elämään sekä todellisuuden ja unelmien ankara kohtaaminen, joka on usein tuhoisaa. Einar Már on ihmiskuvauksissaan poikkeuksellisen vahva kertoja, jonka tehokkain ase on monasti aivan posketon huumori.

Einar Már Guðmundsson on paitsi romaanikirjailija, myös novellisti, runoilija, esseisti ja elokuvakäsikirjoittaja. Hänen käsikirjoittamansa ja Fridrik Þór Fridrikssonin ohjaama elokuva Luonnon lapset ylsi Oscar-ehdokkaaksi. Elokuva on nähty Suomen televisiossa ja Sodankylän elokuvajuhlilla. Ensi syksynä tulee pohjoismaiseen ensi-iltaan Einar Márin kirjaan Kaikkeuden enkelit (Like) perustuva elokuva, jonka myöskin on ohjannut Fridrik Þór Fridriksson.

Einar Már Guðmundssonia pidetään yhtenä sukupolvensa johtavista kirjailijoista maailmassa.

Einar Már on vieraillut Suomessa monissa eri tilaisuuksissa.

Hänen tuotantoaan on käännetty mm. englanniksi, ranskaksi, italiaksi, espanjaksi, hollanniksi, tsekiksi, liettuaksi ja kaikille pohjoismaisille kielille sekä inuiitiksi!

Esittelyn laati Timo Ernamo/LIKE