Kansanusko ja tarinat
Islannista ei voi puhua päätymättä jossain vaiheessa kertomaan haltijoista ja kummallisista tapahtumista, joille ei löydy järkevää selitystä. Tarinat elävät osana arkipäivää ja haltijoiden olemassaoloa useimmat islantilaiset pitävät täysin luonnollisena. Jokainen Islannin kävijä on kuullut kertomuksia siitä kuinka viralliset tienrakennussuunnitelmat on pitänyt muuttaa, koska tuleva tie olisi kulkenut maahisten suosimalla alueella. Monet ovat myös rakentaneet kiviröykkiöitä, joiden avulla on saanut suojan kulkiessaan vaarallisen alueen halki.
Kansantarinat muodostavat useita ryhmiä. Kummitusjutut ja kertomukset maahisista ovat kuuluisia maan rajojen ulkopuolella. Eräs varsin tärkeä kertomusryhmä on myös noituudesta ja mustasta magiasta kertovat jutut. Noitatarinoiden keskeisin hahmo oli Sęmundur Fróši eli Sęmundur Viisas.
Sęmundur viisas pääsee papiksi Oddiin --- !!! Vantar į gamla vef
Kummitustarinoista kuuluisimpia on tarina lukkarista joka ei kuoltuaankaan halunnut luopua rakastetustaan.
Peikoista ja jättiläisistä kerrotaan paljon. Kansantarinoissa kerrotaan usein miten eri paikat ovat saaneet nimensä. Jättiläisnainen Jórun on vaikuttanut Žingvellirin alueen nimistön muodostumiseen seuraavan tarinan tapaan:
Tunnetuimpiin haltijoista eli maahisista kertoviin tarinoihin kuuluu
18 lapsen isä maahisten valtakunnasta
Tässä mainitut kertomukset on suurlähetystölle suomentanut Seija Holopainen. Kirjamuodossa islantilaisia kansantarinoita suomeksi löytyy Marjatta Isbergin vuonna 1987 toimittamasta ja kääntämästä teoksesta "Thorgeiršin härkä: Islantilaisia kansankertomuksia".
